Joskus mua vaivaa maailmankaikkeusahdistus, toisinaan luovuusahdistus.
Sellainen tunne, kun haluaisi istua kahviloissa kirjoittamassa suuria novelleja pienistä hetkistä, vaeltaa metsässä tai kaupungilla tallentamassa kameraan ruutuja joita muut eivät ympäristössään näe, viettää jokaisen työpäivän luovaksi toimistoksi naamioidussa kasvihuoneessa.
Koska kun istuu kotona sängyllä tietokone sylissään, astianpesukoneen pauhatessa taustalla, eivät ajatukset liitele ja luovuus kukoista. Mutta kun silti haluaisi tehdä jotain luovaa nenän niistämisen ja työkalujen kuvaustekstien kääntämisen sijasta. Kuviakin olisi vaikka kuinka paljon lisättäväksi Tumblriin, mutta kun sekin on liian teknistä ja epäluovaa tähän olotilaan, lisäksi ahdistun vanhojen kuvieni näkemisestä ja tahdon vain ottaa uusia jossain uudessa paikassa, luoda jotain uutta ja uniikkia.
Selailen läpi internetin ihmemaailmaa ja masennun siitä, että niin monet ovat tehneet niin suuria ja luovia asioita jo niin nuorina, ja minä vain tuhlaan päiväni asioista ahdistumiseen. Eihän tämä nyt mitään sellaista masentunutta ahdistusta ole. Vain tunnetta siitä, etten tee elämälläni juuri sitä mitä haluan enkä edes tiedä, mitä haluan, ja vaikka tietäisinkin, en luultavasti uskoisi itseeni tarpeeksi elääkseni haluamani laista elämää.
Että tällaista tänään, ehkä otan vain uuden mukillisen teetä ja yritän pysäyttää kaiken ajatustoiminnan tässä tukkoisessa päässä jollain hömppäleffalla, ennen kuin ajatukset ajautuvat petollisille poluille. Hyvää perjantaita ja viikonloppua, olkoot se luovuutta ja kauniita ajatuksia täynnä!
No comments:
Post a Comment