Mukavuusalue liettuaksi?

Tänään tajusin, että Liettuaan muutto oli itselleni loikka mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja että tuo loikka oli juuri se, mitä tarvitsin. Olisin tarvinnut jo pitkään..

Kaupassa yritän vironkielisistä pakkausseloisteista arvuutella, mitä purnukka pitää sisällään ja onko oliivit siemenettömiä vai ei (ei ne ollu). Aina ei sitä viroakaan löydy, vaan tarjolla on liettuan ja latvian lisäksi puolaa ja venäjää: onneksi sentään Oltermannia saa ja Rimistä jonkin verran Ruotsista tuttuja Ica:n pakkauksia.

Töissä ruokatauolla en ymmärrä mitä muut puhuvat, eikä kukaan paikallisista työntekijöistä juuri muutamaa lausahdusta enempää jaksa kaltaiseni hiljaisen suomalaisen kanssa englanniksi yrittää vaihtaa - mikä on ihan ymmärrettävää, enhän itsekään Ruotsissa töissä ollessani mielelläni vaihtanut englantiin. Tämä tosin on ensimmäinen kerta, kun ulkomaille muuttaessani tunsin jo etukäteen jonkun maassa asuvan, ja hänen kanssaan töissä tulee sentään puhuttua (ehkä vähän turhankin paljon) ruotsiksi.

Vielä viime viikolla en osannut sanoa "anteeksi" jos vahingossa töytäisin jotakuta kadulla, tai tervehtiä kotitalon hissiin samaan aikaan rynnistävää naapuria - siinä yhdeksän kerroksen korkuisen matkan aikana ehtii hetken pohtia, että miten sosiaalisesti kyvyttömäksi sitä itsensä tuntee.. Kahviloissa uskallan kyllä tilata englanniksi ja useimmat kolleganikin kyllä osaavat englantia, mutta silti tunnen itseni kielen suhteen rajoittuneemmaksi täällä kuin esimerkiksi Islannissa.

Täällä ei ole yhtään metrolinjaa, vaan viikonloppuisinkin illalla yhdeltätoista kulkeviin viimeisiin busseihin juoksu on tullut tutuksi, kuten myös taksin ottaminen kun juoksikin liian hitaasti.. Istumapaikan tarjoaminen harmaahapsisille mummoille tyylikkäissä asuissaan ja silkkihuiveissaan, paikallisten naisten ja miesten runsas hajuvedenkäyttö, ihmisten tuijotus kun puhun keskustan ulkopuolella kulkevassa bussissa muuta kuin slaavista tai balttista kieltä..

Mutta kuten sanottu: mukavuusalueen ja kielitaitoalueen ulkopuolelle hyppääminen on kuitenkin tuntunut hyvältä, ainakin erilaiselta. En aiemmin ollut edes ajatellut, miten tutulla ja turvallisella maaperällä olen viime vuosina oleskellut asuessani Suomessa, Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa, sitä ennen Saksassa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun en etukäteen osannut sanaakaan uuden asuinmaani kieltä. Ja siksi tämä tuntuukin ihanan haastavalta! Kuten myös uusi työni nimikkeen "marketing manager" alla. Tätä olen tietämättäni kaivannutkin: pientä kamppailua maailman, ja ennen kaikkea itseni kanssa!