Eilen seikkailin yliopiston remontin alla olevassa kirjastossa, seilailin loputtomalta tuntuvien hyllyjen välissä päätyen umpikujaan tämän tästä, ympärilläni paljon pölyisiä sanoja ladottuina lauseisiin joista en luultavasti montaakaan oikeasti ymmärtäisi. Tunsin seikkailevani Murakamin 1Q84-kirjan maailmassa; maailmassa jossa on kaksi kuuta ja kirjaston portaat siirtyneet valoisasta aulasta pimeään rappukäytävään, osa ennen kirjojen painosta notkuvista hyllyistä nyt tyhjyyttään ammottaen.
Katulamppojen kelmeänkeltaisissa valokeiloissa näkee maankamaralle laskeutuvan valkoisen untuvanpehmeän lumipeiton, aamulla saan ehkä herätä lumiaurojen kolinaan.
Ja töissä tanskalainen kääntäjämme sanoi että avaruus ei ole tyhjiö, vaan täynnä tähtipölyä.
No comments:
Post a Comment