Addicted to french indie pop

Screenshots from Malajube || Luna

bold what you prefer.

^{coffee or tea
books or movies
fruits or vegetables
headphones or earbuds
laptops or pc
facebook or tumblr
netflix or tv
hardcover or paperback
tv or movies
hp or thg
light or dark
salt or pepper
starbucks or dunkin donuts
reading or writing
writing or drawing
hot or cold
talking or listening
instruments or voice
cake or cupcakes
black or white
sunset or sunrise}

Something old II

Älskar världen och ibland människor också.

Som när jag idag fick veta att en av världens nordligaste öar heter Kaffeklubben. Lite oförutsägbart, eller hur?! Älskar sådana här helt random grejer, man blir på bra humör över bara tanken på hur roligt de människor måste ha haft när de har namngivit ön!

Nu vill jag också hitta en ö och ge den ett konstigt men fint namn, eller bara resa runt världen seglande från en ö till en annan, försöka hitta de minsta öarna med konstigaste namn.

Vem åker med?

(Andra småsaker som gör mig glad: att människor gör så mycket så fint och bra musik och lägger upp det på internet helt gratis, människor som är engagerade i vad de gör, grejer som couchsurfing, att det stog “krokuslingvistik” i en av paprerna vi fick av läraren på korpuslingvistikkursen, att det finns tåg och fina landskap och drömmar som inkluderar dessa två + människor som är vänliga också mot människor de inte känner.)

// Kuka lähtee mun kaa Kaffeklubben-nimiselle saarelle ja muutenkin maailman meriä seilaamaan?

my old blog, 16/4/2013

Sateinen sunnuntai

Sunnuntai, vapaapäivä. Join monta lasia appelsiinimehua, kuuntelin ranskalaista indiepoppia ja sateen ropinaa, kirjoitin kortin ystävälle ja muistiinpanoja päiväkirjaani, ihastelin vuorenrinteellä riippuvia pilviä ja harmittelin rakennustelineitä ikkunani takana.

I had a good Sunday, hope you did as well!

Something old

Livet känns genast så mycket roligare; varje minut viktigare; varje andetag lättare, när man har bestämd sig något, byggt upp en ny dröm och börjat jobba för att kunna nå drömmen någon dag.

Nu lyssnar jag på vind och regn utanför fönstret och njuter av det att jag inte har några deadlines på skolan nästa vecka! Som betyder att jag har tid att vara ute och jogga längre än någonsin, tweeta och fortsätta läsa Revolutionary Road.

// Unelmoidessa on helpompi hengittää.

my old blog 18/4/2013

Arkiluksus

Luksusta arkipäivään tuo tuoreet norjalaiset mansikat (Norjassa kun ollaan), kuvioita lattialle maalaileva aurinko, ikkunasta kuuluva kosken solina ja villiltä luonnolta tuoksuva shampoo sekä pehmeänkarheat pellavalakanat.

Det fina livet

Att jag bor på ett ställe där man kan ta sådana här bilder på dimmiga berg och mystiska skog och där jag hör vattenfallets brus till mitt sovrum.. Det. ♥

Lattialla

Yleisin oleskelupaikkani huoneessani on lattialla. Sohva on niin pieni rutkula, että siltä tippuu kylkeä kääntäessään, työtuoli on aina vaatteiden valtaama ja sänky on Ikean parvisänky, jolla edes minä pieni ihminen en voi istua suorassa lyömättä päätäni kattoon.

Siksipä lattialla tulee niin piirreltyä, kirjoiteltua, polteltua kynttilöitä, väänneltyä koulujuttuja, ihasteltua kesäisiä auringonlaskuja kuin syötyäkin. Vielä kun se olisikin sellainen leveä, vanha lautalattia tuon tympeän muovimaton sijaan! Sen haaveen täyttymistä odotellessa on tyydyttävä siihen, mitä on..

Menneestä ja tulevasta ja päätöksistä

Rakastan ja vihaan amerikkalaisten sarjojen kausien lopetuksia. Sitä tunnelmaa, että jokin on loppumassa ja jokin uusi alkamassa, asiat ovat muuttumassa mutta kukaan ei tiedä, mihin suuntaan tai mikä muutos edes olisi hyvä ja mikä huono. Vaikka kyllähän sen monet tietävät, käsikirjoitettuahan se on kaikki.

Viime päivinä olisin kovasti kaivannut elämääni käsikirjoitusta. Jotain mistä lukea, mitä tehdä seuraavaksi, kun en ole osannut päättää. Mutta tänään kävi ilmi, ettei se ollutkaan käsikirjoitus, jota tarvitsin: se oli ystävä, joka on itseni kaltainen haihattelija ja kanssani tasan samalla aallonpituudella elämän suhteen.

Hänelle sain purettua tätä sisälläni kytenyttä ahdistusta. Hän sai minut tajuamaan, että olen ajautunut ajatuksissani ihan itselleni vieraalle polulle - sellaiselle, jolla en edes halua kulkea, jolla pankkitilini saldo ja järkevät suunnitelmat ovat kulkeneet fiilisten ja seikkailunhalun edellä.

Osittain tuon tajuamisen ansiosta tämä päivä tuntuukin kuin yhden televisiosarjan kauden loppujaksolta. Ensin tuon tunteen kuitenkin aiheutti se, että tänään oli kanditutkielmien opponointi. Itse en kandia vielä kirjoittanut, mutta olin kuitenkin paikalla; hyvästelemässä luokkakavereita, kyselemässä "mitä nyt aiot tehdä?".

Täynnä sitä hassua tunnetta, että kun tämän kandidatprogrammin silloin kolmisen vuotta sitten aloitimme, ei kukaan tiennyt, mitä tuleva toisi tullessaan. Kenen kanssa kukakin ystävystyisi, keistä tulisi pari, kuka lopettaisi koulutusohjelman kesken, kuka pitäisi mistäkin kurssista ja mitä edes tulisi oppimaan. Ja tänään hyvästeltiin: osa ehkä ihan lopullisesti, osa muutamiksi kuukausiksi tai vuosiksi, uskoen ja toivoen että jossain vaiheessa vielä nähtäisiin.

Vihaan ja rakastan tätä tunnetta niin paljon. Haikeutta. Sitä kun mieli on täynnä muistoja ja tulevaisuus pelkkää tyhjää, suuri kysymysmerkki. Kun ei tiedä, onko siellä odottamassa jotain ikävää, hyvää vai parempaa kuin mitä koskaan on ollutkaan tähän asti. Tietää vain mitä on ollut, ja että se on jotain josta ei ihan vielä haluaisi päästää irti.

Ja nyt illalla lähetin sitten viestiä Liettuaan, että mielelläni lähden Vilnaan töihin syksyksi, parhaan kaverini kollegaksi. Hylkään ajatukset pullottelevasta pankkitilistä, varmasta jatkumosta nykyisessä työpaikassani, tutusta ja turvallisesta, varmuudesta. Tätäkään mahdollisuutta tuskin olisin saanut elämäni aikana, jollen olisi ystävystynyt juuri kyseisen henkilön kanssa juuri tässä koulutusohjelmassa. Ehkä sen sijaan olisin saanut jotain ihan toisenlaisia hienoja mahdollisuuksia - tai ehkä elämäni olisi vain kurjaa. Ehkä tuntemattomaan hyppäys onkin huono ratkaisu - mutta sen näkee sitten. Ja yleensä ne huonotkin ratkaisut tuovat tullessaan jotain hyvää, vaikkei sitä ehkä juuri sillä hetkellä näkisikään.

Päätösten tekemisessä tai tekemättä jättämisessä (joka sekin sinällään on päätös) se, ettei koskaan tiedä mihin mitkäkin päätökset johtavat, on sekä niin kovin ahdistavaa että niin hurjan vapauttavaa. Ja mitäpä muutakaan elämä on, kuin päätösten tekoa? Kun ei se ole etukäteen käsikirjoitettua televisiosarjaakaan.

Keskeneräistä

Kaikki mun elämässä on niin keskeneräistä, sekalaista, sekavaa. En saa ajateltua ajatusta loppuun, tehtyä päätöksiä, kirjoitettua koulutehtäviä loppuun asti, valmistuttua kandiksi, päätettyä millä kielellä blogiani kirjoitan - tai millä palvelimella, millä nimellä, missä osoitteessa.

Maailmankaikkeusahdistus. Päättämättömyys. Joku päivä kuulin radiosta, että valinnanvapaus lisää kriisejä. Uskon.

Mutta sen ainakin tiedän, että sekä pääkoppani että kroppani tarvitsevat juoksulenkkiä nyt!

// Kävin juoksemassa. Niin että keuhkoja kivisti ja jalat eivät meinanneet jaksaa kantaa - molemmat sellaisella hyvällä tavalla. Tein 70 vatsalihasliikettä (20 suoraa, 30 syvää ja 20 vinoa) ja 30 punnerrusta (naistentyylillä). Kävin suihkussa, jonka kylmyydessä jouduin haukkomaan henkeäni. Lotrasin päälleni luvattoman paljon kosteusvoidetta ja väänsin viimeisillä käsivoimillani huuhtelemani lenkkipaidat kuiviksi. Nyt työpöydällä tuoksuu lempparisuitsukkeeni Intiasta (se jolla on rumin paketti), odottelen teen valmistumista, aion sammuttaa tietokoneen loppuillaksi ja hautautua kirjaan Reading the Ceiling. Guten Nacht.

Day

Dagens spontanselfie, dagens kläder och dagens måltid.

Cashewnötter växer i träd

Det här med att cashewnötter växer i träd.. Världen är ju så himlans underbar! 

Och faktumet att cashewnötter växer i Indien bevisar att det landet också är underbar!
Om allt annat inte redan skulle bevisa det, menar jag.

Gamla gummor

Åh vad gamla tanter kan vara härliga! 

Såsom hon som frågade mig att öppna sin nyköpta vattenflaska ("inte har jag något kraft kvar i armarna nu längre"), och hon i sin rosa mössa som satt bredvid mig i tunnelbanan och sa "vad skönt att någon fortfarande skriver för hand" när jag faktiskt gjorde det, och alla de som man ser i tunnelbanan med sina stiliga kläder i lite roliga färger, stora pärlörhängen samt fint hår och som suger på sina halstabletter så högt att alla i hela vagnen skulle höra det om inte de satt där med sina hörlurar. 

Jag vill också bli en sån gullig gammal gumma om några årtionden (fast då skulle jag inte vilja att nån kallade mig gullig, gammal eller gumma)!

regn + asfalt

Man googlar regn + asfalt för att hitta något vackert. Om ljudet, doften, stora känslor i vårregnet. Men nej: uppkörning, dödsfall på grund av regn på nylagd asfalt, mc-olyckor.

Just det, verkligheten.

True fantasy

Oh, I would love to travel back to India, read the Moomin stories to children, try to tell them about countries far away there winters are so cold your eyelashes turn white when you breath and still it's warm inside the houses; where you won't have problems with finding clean water to drink; where you actually can hear the silence.

Not telling about that because I find it better but because I can imagine that sounds like fantasy to many, and is there something better than fantasy which is true?

Hälsningar från under mintgröna tak

Ibland är livet bara så bra. Som till exempel nu i Vilnius, världens bästa caramell macchiato i magen. Istället för den där jävla stressklumpen.

Stressklump i magen

Här sitter jag på ett kafé i Vilnius på en sliten vintagesoffa, lyssnar på bra musik, dricker kaffe med karamellsmak och försöker tänka på min framtid. Har ingen himlens aning om vad jag vill göra efter sommaren! Är redan förvirrad när det gäller den här våren. Vill jag leva med en stor klump stress i magen hela tiden, tänka på to do -listan när jag åker till Indien i tre veckor och bli klar med studier nu? Eller vill jag ta det lugnt och försöka hitta på någonting jag verkligen vill göra och inte mår dåligt av att göra?

Jag kom hit, både till Vilnius och kaféet, för att skriva kandidatuppsatsen. Men det går inte. Får ångest av att bara öppna filen som väntar på att bli fylld med text och referenser till artiklar som jag inte har fått mig till att läsa.

Jag skulle bara vilja sitta här i lugn och ro och njuta av denna sköna vårkänslan som sträcker sig över hela stan och inte oroa mig över mitt liv.

Att vara vuxen

Så tråkigt att man som vuxen måste tänka på saker som kandidatuppsats, krossade hjärtan, pengar och vad man ska göra nästa höst och med hela sitt liv.

Jag vill läsa Tove Jansson -citat, sjunga med på låtar som spelas på radion, dricka tekopp efter tekopp efter tekopp och fånga den perfekta ljusblåa vårhimlen på tusen bilder varje dag!

Men det positiva med att vara vuxen: man kan köpa lösviktsgodis till lunch.