Hälsningar från under mintgröna tak

Ibland är livet bara så bra. Som till exempel nu i Vilnius, världens bästa caramell macchiato i magen. Istället för den där jävla stressklumpen.

Stressklump i magen

Här sitter jag på ett kafé i Vilnius på en sliten vintagesoffa, lyssnar på bra musik, dricker kaffe med karamellsmak och försöker tänka på min framtid. Har ingen himlens aning om vad jag vill göra efter sommaren! Är redan förvirrad när det gäller den här våren. Vill jag leva med en stor klump stress i magen hela tiden, tänka på to do -listan när jag åker till Indien i tre veckor och bli klar med studier nu? Eller vill jag ta det lugnt och försöka hitta på någonting jag verkligen vill göra och inte mår dåligt av att göra?

Jag kom hit, både till Vilnius och kaféet, för att skriva kandidatuppsatsen. Men det går inte. Får ångest av att bara öppna filen som väntar på att bli fylld med text och referenser till artiklar som jag inte har fått mig till att läsa.

Jag skulle bara vilja sitta här i lugn och ro och njuta av denna sköna vårkänslan som sträcker sig över hela stan och inte oroa mig över mitt liv.

Att vara vuxen

Så tråkigt att man som vuxen måste tänka på saker som kandidatuppsats, krossade hjärtan, pengar och vad man ska göra nästa höst och med hela sitt liv.

Jag vill läsa Tove Jansson -citat, sjunga med på låtar som spelas på radion, dricka tekopp efter tekopp efter tekopp och fånga den perfekta ljusblåa vårhimlen på tusen bilder varje dag!

Men det positiva med att vara vuxen: man kan köpa lösviktsgodis till lunch.

Varjoja

Rakastan auringon ja puiden naapuritalon seinään maalaamia varjoja aamuisin.

Aikaansaamattomuus

Älskar svenska men hatar det att jag inte kan uttrycka mig på det på ett vackert sätt.

// Unohdan kuinka sanat taipuvat ja liittyvät toisiinsa kauniiksi kokonaisuuksiksi. Kun kirjoitettavana on ihan liikaa tympeitä koulujuttuja ennalta määrätyin sanamuodoin ja päässä pyörivät vain haavekuvat usvaisista vuorista, valtavista teekupillisista syysmyrskyissä, paksuista villapaidoista ja kapeista reisistä kukkahameen alla.

Haaveita vain

Haluan muuttaa johonkin missä on okei käyttää likaisia ryttyyntyneitä tennareita päivästä toiseen eikä ketään kiinnosta että monsuunisade on huuhtonut kaikki meikit kasvoiltani, jonnekin missä hiki liimaa rutkulatopin selkänahkaan mutta sekin on vain normaalia.

En halua kirjoittaa yhtäkään ainetta aiheesta josta en ole kiinnostunut, haluan vain syödä lakritsipurkkaa varpaat syvälle hiekkaan upotettuina, juoda tuorepuristettua ananasmehua aamiaiseksi parvekkeella ja huojua livemusiikin tahdissa täydessä konserttilokaalissa.

Part II

Håller på med att flytta till andra sidan Stockholm. Lämnar Bagarmossen bakom mig och börjar episoden "Stockholm, del II". Uppsatsskrivande och jobb ska det bli i alla fall, får se vad annat. Nu lite Girls via SVT dock.

OBS! Början på en ny tradition: ska tända ljus varje kväll fram till sommaren!

Ikäkriisi

Kuuden kuukauden kuluttua olen neljäososavuosisadan ikäinen.

Sain kaverilta luvan kriiseillä jo nyt. Kiitos.

Avaruus täynnä tähtipölyä

Eilen seikkailin yliopiston remontin alla olevassa kirjastossa, seilailin loputtomalta tuntuvien hyllyjen välissä päätyen umpikujaan tämän tästä, ympärilläni paljon pölyisiä sanoja ladottuina lauseisiin joista en luultavasti montaakaan oikeasti ymmärtäisi. Tunsin seikkailevani Murakamin 1Q84-kirjan maailmassa; maailmassa jossa on kaksi kuuta ja kirjaston portaat siirtyneet valoisasta aulasta pimeään rappukäytävään, osa ennen kirjojen painosta notkuvista hyllyistä nyt tyhjyyttään ammottaen.

Katulamppojen kelmeänkeltaisissa valokeiloissa näkee maankamaralle laskeutuvan valkoisen untuvanpehmeän lumipeiton, aamulla saan ehkä herätä lumiaurojen kolinaan.

Ja töissä tanskalainen kääntäjämme sanoi että avaruus ei ole tyhjiö, vaan täynnä tähtipölyä.

Tavoite I

"I wish you a happy New Year and that you will achieve all your goals in 2014."

Noin kirjoitti ystäväni mulle joulukuun lopulla. Ja vasta nyt tajusin: "that you will achieve all your goals". Hän ei kirjoittanut mitään lupauksista, vaan tavoitteista. Lienee siis aika tehdä muutamia tälle vuodelle, alkaen tästä:

1. yritän puhua epämukavalta tuntuvista asioista asiaan liittyvien henkilöiden kanssa niin pian kuin mahdollista, enkä yrittää jänistää ja venyttää puhumista päivä päivältä, jolloin koko asiasta tulee iso ja pelottava mörkö ja ISO juttu. Koskee myös kirjoittamista!

Kerrottuani eilen vuokraemännälleni että olen muuttamassa pois huoneestani parin viikon päästä, voisin yrittää huomenna kertoa pomolleni että yritän löytää kesätyöpaikan ulkomailta, ja että jos jään Tukholmaan syksyksi, tulen opiskelemaan, enkä voi alkaa kokopäiväisenä töissä.

2014

Uudenvuodenaatto. Pauketta ja kirkkaita valoja, niiden mukana taivaalle liihottelevia toiveita ja haaveita. Huomisesta alkaen kalenterin puhtaat sivut ja lupaukset, joiden pitämättä jättäminen ei oikeasti haittaa ketään.

Itse toivoisin vain että tulevana vuonna en itkisi edes joka viikko. Ehkä hankin sen kalenterin jossain vaiheessa ja kirjaan sinne sen varatun Intian matkan.

Niin paljon haaveita..

Tunteja metsässä

Eksyin metsään tänään, mutta täällä on vihdoin lunta ja oikeasti talvi ja kaunista, joten se ei haitannut!

Tarvitsin vain puolen tunnin kuuman suihkun toipuakseni.

Elämänkipinä kadoksissa

niin.

haluan

tänne haluan:

(lähde)

tätä haluan oppia (ainakin lukemaan):

(lähde)

näitä haluan oppia tekemään:

(lähde)

Hei

En tiedä mitä tästä blogista tulee. Varmasti jokin jatkumo vuodesta 2005 lähtien kirjoittamilleni blogeille, jotka vaan ei enää tunnu minulta. Tältä minulta, joka minusta reilun 24:n vuoden ikään mennessä on tullut.

Opiskelen yleistä kielitiedettä ja kehitysmaatutkimusta ja muuta jännää, nauran liikaa typerille vitseille joita kaikki ei tajua (kuten “Ain’t no party like a fricative party. ‘cuz a fricative party don’t stop.”), käytän Facebookia fäärin kielellä ja voisin tuijotella kuvia suloisista kanipalleroista tunnista toiseen. Tykkään Muumeista ja matkustelusta ja luonnosta ja Tukholmasta.

Tervetuloa lukemaan katselemaan kuuntelemaan tuntemaan mukana ja kommentoimaan. (Mutta muista: koskaan ei pitäisi vain olla. Erään ruotsinopettajani sanoin.)